Vahan tuntuu pakaroissa

Tanaan vuokrasin pyoran. Sitten aika paljon vaan pyorailin paamaarattomasti ympariinsa, koska en jaksanut kauheesti kattella karttaa. Jos tulin risteykseen missa oli ylamaki ja alamaki, valitsin sen mukaan oliko energiaa vai ei, en sen mukaan minne olin menossa. En sitten oikeastaan paatynyt juuri minnekaan, mutta ei se haitannut. Itse polkeminen oli nautinnollista kun taalla on niin kaunista. Vaikka vilkkaimmilla kaduilla vahan vaarallista. Varsinkin kun poljin valilla lujempaa kuin moottoripyorat. Kerran melkein tormasin hevoseen. En kuitenkaan tormannyt ja se oli ihan kivaa.

Sinne kaapelikarrylalle (ma nyt paatin etta sita kutsutaan suomeksi tuolla nimella) paadyin lopulta mutta vahan huonoon aikaan, eli lounasaikaan. Harrastin sitten vahan vuoristolaiskottelua, koska se on hyva harrastus, ja niin korkealle polkeminen otti vahan voimille. Lopulta karrylat lahti pyorimaan ja siina vaiheessa huomasin, etta olin odotellut vaaralla puolella rakennusta, koska toisella puolella oli kivemmat maisemat. Hohla. Noh. Jaoin karrylan jonkun puolimummelin (ei se ollut ihan mummeli mutta toisaalta se oli jo vahan enemman mummeli kuin tati) kanssa ja se oli yllaripyllari taas opettaja. Juttelin sen kanssa Thaimaan poliittisesta tilanteesta vaikka en oikeastaan tieda aiheesta mitaan. Eihan se haittaa.

Kaapelikarryn toisessa paassa oli buddhalainen temppeli jossa kavin vahan hiljentymassa. Sitten kavelin jarvelle ja hiljennyin vahan siellakin. Tai en ma oikeastaan kauheasti hiljentynyt, ei mun tartte kun oon hiljainen muuten vaan suurimman osan ajasta. Mutta kuitenkin. Sitten naytti vahan silta etta alkaa sataa ja mua vahan huolestutti etta kastun, joten kipusin takaisin kaapelikarrylalle ja lahdin takaisinpain ja kuuntelin korkeuksissa New Kids on The Blockia, mika oli ihan siistia. Lisaksi oli aika tuulista ja vaunu heilui hauskasti. Kikakika.

Ei kuitenkaan alkanut sataa, joten poljin vahan lisaa sinne sun tanne. Paadyin semmoseen isoon puutarhaan. Se oli oikeastaan aika tylsa, vaikka oli siella ihan kivoja bonsaipuita ja kaktuksia. Ja sen pihalla melkein tormasin hevoseen.

Sitten ma vahan poljin. Ja poljin. Ja poljin. Valilla vahan istuskelin jarven rannalla ja sitten poljin lisaa. Oli tosi kivaa. Sitten ma aattelin etta kun tuun takas Suomeen (aion tulla vaan lyhyeksi ajaksi, mutta en kerro lisaa, hihihihihihii) ma en tee muuta kuin polje. Ja aion kayda myos Lapissa. Koska en oo kayny Lapissa vuosiin. Paitsi Sodankylassa, mutta ei sita lasketa, koska siella oli elokuvia eika metsassa tarpomista ja muuta Lappi-kivaa. Pitaskohan mun polkea Lappiin. En ma taida polkea Lappiin. Ei mun peppu kestais sita. Nytkin on vahan ikava olotila ahterissa. Enka ma vielakaan ymmarra miksi miestenpyorissa (mulla oli sellainen vaikka en oo mies, iik) on se kamala tanko keskella. Se aiheuttaa niin helposti ikavia tilanteita. En ymmarra. Lisaksi mulla oli vahan ongelmia aluksi kasijarrujen kayttamisessa, kun oon niin tottunut jalkajarruihin. Ihme etta selvisin silti. Mun housut ei kylla selvinneet, koska mulla oli lepattavat pellavahousut. Aika huono valinta joo, mutta muut pokat oli pyykissa. Toinen lahje on nyt ratkennyt melkein irti kun se paatti tarttua kettinkiin. Mutta onneksi mulla on neula ja lankaa. Edessa on hauska ilta housuja parsien, tralalalalaa.

Hei missa ma nyt menin. Hevosissako. En. En ma tieda. Yksi pieni poika moottoripyoran takana huus mulle etta "hello, fuck you" ja yllatyin tosi paljon. En kuitenkaan alkanut itkea. Olisin kylla voinut alkaa itkea, koska kerran ala-asteella kun kavelin kotiin joku puliukko huus mulle etta "mitas lokopoksy" ja sitten ma aloin itkea. Hello, fuck you on ehka vahan pahempi. Mutta nakojaan maailma on kovettanut mun sieluni jo aivan taysin enka reagoi enaa mihinkaan mitenkaan. Joo.

Ma kavin syomassa jossain tosi siistissa mutta edullisessa kasvisruokapaikassa, jossa ruoka oli seka maukasta etta esteettista ja henkilokunta oikein ystavallista. Ainut hassu juttu oli semmonen iso lakana oven paalla, jossa oli kuva lehmasta, possusta, lampaasta, kanasta ja pupusta, ja niitten kaikkien suusta lahti puhekupla jossa luki "cam on", eli kiitos. Mutta sekin oli ihan ok. Sitten mua harmitti etten ollut syonyt siella aikaisemmin. Mua harmittaa ylipaataan tosi paljon etta lahden jo huomenna Dalatista. Tyhma Easy Rider. En ma haluu lahtea. Taa on niin kiva paikka. Ikuinen kevat. Ma tuun ehka takas tanne viela ennenko lahden Vietnamista. Haluun vaan polkea lisaa. Ja muuta sellaista.

Mitakohan muuta. Ma eksyin vahingossa jonnekin pagodaankin, joka oli ehka hauskin pagoda missa oon ollut, koska siella oli pihalla semmonen iso lohikaarme jolla Buddha ratsasti, ja sitten sen lohikaarmeen sisalle pystyi kavelemaan semmosta pienta siltaa pitkin. Siella oli muutenkin hassuja patsaita. Joo. Sitten polkaisin viela yhdelle vesiputoukselle ja siella oli aika siistia, koska aurinko laski, tosin oli vahan ikavaa kun kavin siella vessassa ja valot ei menneet paalle. Mista ma nyt tiedan jos ma vaikka olisin pissannut sinista pissaa. Sitten oli aika pimeaa ja oli melko hurjaa polkea takaisin hotellille kun pyorassa ei ollut valoja ja oli tosi paljon liikennetta, vahan eksyin mutta ei se mitaan, koska ei tullut semmosta uupunutta oloa.

Pitaiskohan mun lorpotella viela jotain lisaa. Ehka. En nimittain oikein tieda kuinka paasen kirjoittelemaan blogia kun kiertelen sen Easy Riderin kanssa. Kuitenkin meen kaikkiin pieniin paikkoihin ja kansallispuistoon ja semmosiin. Etta joo. En ma taida kuitenkaan lorpotella taman enempaa. Tassa on tarpeeksi. No niin. Jep.