Phu Kuukkelissa

Jes. Taalla sita ollaan. Saarella. Kavelin ma kolme kilsaa ennenko loysin ekan nettikahvilan. En oo kauheen syrjaisessa paikassa nimittain. Ehka vahan liiankin epasyrjainen, koska joudun kattelemaan bungaloni ikkunasta valilla kaljamahaisia miehia humisevien aaltojen lisaksi. Mutta ehka ma kestan. Humisevat aallot on sen verran kivoja. Ja oon liian laiska ettiakseni toista paikkaa. Toi on kohtuuhintainen ja siella on sahkot ja kaikki. Paadyin sinne koska lentokentalla joku tyyppi jonka nimi oli Wow selitteli mulle vaihtoehtoja ja houkutteli mut autoonsa ja ma menin vaikkei silla edes ollut karkkia. Se oli ihan taksi. Ma oon kylla ihan liian laiska majoitusta ettiessani. Oikeesti meen melkeinpa aina ensimmaiseen vastaantulevaan paikkaan, koska mulla ei oo muita rajoituksia muuta kuin se etta paikka saa maksaa korkeintaan 10$ ja siella pitaa olla sanky ja vessa ja suihku. Muuten ma en jaksa valittaa yhtaan mistaan hinta/laatu-suhteista. Ihan sama. Taalla yopyminen on nyt vahan kalliimpaa kuin 10$/yo, mutta se on ihan ok, koska se on bungalo ja niissa mun maksimi on 20$/yo. Eiko mielenkiintoista.

Seuraavaksi aion kertoa muutamia huomioita joita olen tehnyt vietnamilaisista. Tai lahinna niiden karsimattomyydesta ja keskittymiskyvyttomyydesta. Hirvittavan karsimatonta ja levotonta kansaa oikeasti. Sen nakee heti ensimmaisena liikenteesta. Kukaan ei jaksa odottaa vuoroaan. Moottoripyorat tunkee mita pienimmistakin koloista valittamatta siita etta silla tavalla paasee vain kaksi metria eteenpain. Sitten karsimattomyys tulee esiin jonottaessa. Koska vietnamilaiset ei tee sita. Ne ei jonota. Jos ma yritan jonottaa vaikka jossain lippukassalla, en paase ikina asioimaan koska kaikki vaan tunkee mun ohitse ja sitten ne kuhisee siina isossa sekavassa kasassa. Lisaksi karsimattomyys nakyy telkkarin katsomisessa. Koska niilla on aina telkkari pyorimassa kaikkialla, mutta kukaan ei ikina pysahdy katsomaan niita ohjelmia kahta minuuttia kauemmaksi ajaksi.

Tanaan karsimattomyys hammastytti mua lentokentan turvatarkastuksessa, kun piippasin mennessani metallinpaljastimesta lavitse. Nainen pyoraytti pienemman metallinpaljastimen mun ympari ja se piippasi mun taskun kohdalla. Sitten se vaan kaantyi poispain ja alkoi hosottaa jotain ihan muuta edes vilkaisematta etta mita siella mun taskussa oli. Siella olis voinu olla vaikka mita. Ei siella ollut muuta kuin vetoketju, mutta silti.

Saigonin lentokentalla oli joku mies, jolla ei ollut mitaan laukkuja, silla oli vaan kadessa haapukuinen Barbie-nukke. Lapsia ei nakynyt missaan.

Bussimatka lentokentalle Saigonissa maksoi vaan 3000 dongia. Se on noin 10 senttia. Oikeesti. Miksi kaikki kayttaa moottoripyoria ja tukkii liikenteen ja saastuttaa, kun julkinen liikenne on noin halpaa? Koska ne on karsimattomia. Bussi nimittain liikkuu aika hitaasti edestakaisin syoksahtelevan moottoripyorameren keskella.

Mua vasyttaa tosi paljon. Onneksi oon nyt laiskottelupaikassa. Nyt mua vaan huolestuttaa se etta saako taalta yhtaan mistaan kasvisruokaa. No varmaan riisia ja kaalia ainakin. Nami nami. Ja ehka ma voin hatatapauksessa syoda vahan kalaakin.