Eilisen jalkeen tuli nyt

Eilen nukuin aika myohaan. Se oli ihan ok. Nain unta etta tyoskentelin huoltoaseman yovartijana ja se masensi mua niin paljon etta yritin tehda itsemurhan kahdella valeriana-pillerilla, mutta tajusin sitten kun olin ottanut ne pillerit, etta en ma haluakaan kuolla, ma vaan haluan lopettaa sen tyon. Onneksi valeriana-pillereilla ei oikeesti voi tappaa itteaan. Sitten hereilla lahdin kavelemaan kohti yhta puistoa ja museota. Menin ilmeisesti vaaralle tielle ja joukko moottoripyorakuskeja piiritti mut. Kaikki halus vieda mut joihinkin ihan omituisiin paikkoihin joista en oo ikina kuullutkaan ja joita ei ollut Lonely Planetissakaan ja joku niista haisi currylta. Tarkoitin kuskeja, en paikkoja. En lahtenyt niiden matkaan.

Se puisto oli silleen aika mukavasti syrjassa kaupungista pikkutien paassa, sinne oli aika mukavaa kavella. Matkalla vastaan tuli joku ehka 15-vuotias poika joka kertoi rakastavansa mua. Ei siita syntynyt lomaromanssia kuitenkaan, ma jatkoin matkaani ja jatin jalkeeni jalleen yhden sarkyneen sydamen.

Oli aika huono puisto ja tylsa museo, mutta ei se mitaan. Siirryin kavelemaan kaupungilla ja katoin vahan patsaita. Sitten tuli vahan valtion rakennuksia joiden edessa oli "no picture taken" -kyltteja. Niissa siis ilmoitettiin etta tassa ei ole otettu kuvaa. Mulla oli siis mahis olla ensimmainen. Oon kuitenkin niin laiska etten jaksanut kaivaa kameraa esiin.

Kavelin jonkun karaokebaarin ohitse ja sielta syoksahti joku tytto joka halus jutella ja kutsui mut kylaan. No mika ettei. Istuskeltiin hetki niilla ja mentiin sitten moottoripyoralla kattomaan jotain Rong Housea. En ma tieda mika se on suomeksi. Semmonen yhteison talo. Siella oli hassu vanha ukkeli joka soitti jotain perinteista soitinta ja selitteli etta silla voi hurmata tyttoja.

Sen jalkeen mentiin sen tyton sedan luo kylaan ja syotiin siella jotain outoa isoa hedelmaa, joka maistui avokadon, banaanin ja ananaksen sekoitukselta. Seta kutsui mut luokseen illalliselle. Sitten mentiin vahan kavelylle, kierreltiin semmosissa pienissa kylissa mita taalla kaupungissa on ja kaveltiin sillalla ja rannalla. Sitten mentiin takaisin sedalle ja lotkoteltiin riippumatoissa ja hopistiin. Siella lappasi sukulaisia joka valissa, ja yksi seta oli ollut Norjassa. Oho. Soitatin tytolle vahan John McGregoria ja se kuunteli sita jotain kymmenen sekuntia ja sanoi etta se kuulostaa korealaiselta musiikilta. Oooooookei. Talossa raikasi muuten se maijahiii, maijahuu, maijahii, maijahoho -piisi, mika on kaikkien vietnamilaisten lemppari.

Se perhe oli katolinen, ja ne oli vahan ihmeissaan kun en kuulu kirkkoon. Lisaksi ne oli ihmeissaan siita etta me ei Suomessa syoda joutsenia, kun meilla kerran on niita. Noh. Ruoka oli tosi hyvaa kasvisruokaa. Nam nam. Sen jalkeen mua vasytti ja nukahdin vahingossa hetkeksi niitten riippumattoon. Sitten syotiin meloninsiemenia joita soin vahingossa vaaralla tavalla ja niita nauratti. Niita nauratti viela enemman kun yritin puhua vietnamia. Mutta ne lohdutti mua silla etta mulla vaan on vaaranlainen kieli vietnamin puhumiseen. Juotiin teeta ja kahvia. Join ehka 7 kuppia teeta. Se vaan oli hyvaa. Ja kahvi myos. Sitten tytto ajoi mut hotellille, missa en saanut unta koska oli juonut jotain 7 kuppia teeta ja kahvia. Aalio. Leikin sitten yolla ajan kuluksi lyriikkabingoa. Siina saa sita enemman pisteita mita useammat lauseet piisissa sopii omaan elamaan. Niinku siina hyvassa Matt Stone ja Trey Parker -leffassa, siina missa ne pelaa sita hamaraa pelia joka on sekoitus koripalloa ja pesapalloa, kun siina on se kohtaus missa tyyppi on autossa ja radiosta tulee se typera rockpiisi jossa sattumoisin kerrotaan sen elamantilanne, niin siita piisista olis saanut tosi paljon pisteita lyriikkabingossa. Lisaksi saikahdin yolla kun vessassa oli lisko. En ma muuten olis saikahtanyt, mutta kun mulla ei ollut paitaa paalla. Liskot on pelottavia silloin jos ei oo paitaa paalla.

Meidan piti nahda sen tyton kanssa viela tanaankin, mutta sovittiin se tapaaminen niin epamaaraisesti ettei siita tullutkaan mitaan, koska en halunnut odotella koko paivaa hotellilla. Kavin tuossa hetki sitten puukirkossa jossa oli sellaisia ikkunamaalauksia, etta joku lapsi oli varmaan ne tehnyt. Ihan mahdollista kylla, koska siina vieressa oli orpokoti. Ma hetken aikaa mietin etta pitaisiko mun menna kylailemaan siella orpokodissa, mutta janistin sitten kun sielta kuului niin hirveeta kitinaa. Yksittaiset lapset on ihan ok, mutta en kesta laumoja. Oikeastaan ihan sama isompienkin ihmisten kanssa. Joo. Kayn tanaan varmaan viela kiertelemassa vahan lisaa niita pienia kylia mita taalla on ja semmosta. Huomenna otan bussin Buon Ma Thuotiin. Siella on ilmeisesti tosi hyvaa kahvia. Ostan sita sielta ehka kymmenen kiloa kotiin vietavaksi.

Mulla on muuten nalka. Oho.