Iiik, tuokaa mulle ruokaa

Joopeli joo. Tanaan oli sitten se vaellus. Huh huh. Huhuhuh. En ma oikeestaan jaksaisi sanoa yhtaan mitaan. Muuta ku huhuhuhu. On vahan paa tyhja kun oon niin uuvuksissa. Mutta olihan se aika upeeta silti. Jee. Siella oli mun lisaksi kolme opettajaa Kambodzasta. Tai ne oli kotoisin Amerikasta, Kanadasta ja Briteista, mutta opettivat Kambodzassa kansainvalisessa koulussa. Ne oli ihan mielenkiintoisia tyyppeja. Opettajat. Oho. Tajusin justiin etta tuun vahan liian usein parhaiten juttuun opettajina toimivien/toimineiden kanssa. Vitsit. Oon opettajien nuoleskelija 4evah.

Aluksi ma olin silleen etta tralalalaa, vahan taa on helppoa, jee. Ekat kaksi tuntia meni silleen hipitihopiti. Ylitettiin pari pitkaa riippusiltaa, joista toinen oli kaantynyt sivuittain, ja siina piti kavella yksi kerrallaan ja se oli tosi hauskaa. Mutta sitten alettiin kiiveta yha korkeammalle ja korkeammalle ja mulle tuli koko ajan vahan hankalampi hengittaa. Melkein hyperventiloin. Mun oli pakko jaada vahan jalkeen toisen oppaan kanssa ja mua otti tosi kovaa paahan. Lopulta paasin huipulle (ei siina mennyt kuin noin kaksi minuuttia kauemmin kuin muilla) ja olin ihan jaakalikka. Sitten kaikki oli silleen etta senkin hopo, sa kuules naannyt parhaillas nalkaan, ihmekos hoipertelet ja hengitat huonosti. Oho. Ma en ollut huomannut. Ei liikkuessa tule nalka. Onneksi oli lounasaika ja soin kolme leipaa ja banskua ja voin paljon paremmin. Ja olihan siella aika hulppeet maisemat. Sitten jatkettiin matkaa ja olin taas tralalalaa. Jonkin ajan paasta alkoi vahan sataa, mutta ei kovin pahasti. Vuorilla oli alyttoman siisti sumuverho. Ehdittiin juuri ajoissa rankkasateen alkaessa sateensuojaan semmoseen vahemmistokylaan jonkun perheen hokkeliin ja siella oli ihan kivaa.

Sateen tauottua jatkettiin taas matkaa ja oli aika kuraista ja liukasta. Meidan piti myos kahlata kolmen kuralatakkopuron lavitse, kun ne oli tulvineet sateesta niin ettei niita voinut ylittaa kivia pitkin. Lopuksi paadyttiin Tiikeriputouksille, jotka naytti aika pitkalti Jalin ja Suklaatehtaan suklaaputoukselta, koska se vesi oli ihan mielettoman ruskeaa kuran takia. Tavallaan se oli siis tosi siistia. Sitten piti viela kiipeilla jonkun matkaa kunnes paastiin autolle ja mun jalat alkoi kertoa mulle kuinka paljon ne inhoaa mua. Mutta se oli ihan jees.

Hotellilla ma pesin sandaalini kun ne oli ihan kuravellissa, ripustin ne kuivumaan ja kaivoin rinkasta toiset kengat esiin. Siina vaiheessa oli kiva huomata etta ne toiset kengat oli vahan homeessa. Vahan vaan paalta, mutta silti. Se haisee. Yok. Ne oli ilmeisesti jaaneet pikkasen kosteiksi jostain sateesta silloin kun olin tunkenut ne muovipussiin ja rinkkaan. Kaikki homehtuu taalla niin helposti kun on niin kosteaa. Mulla on yhdessa paidassakin vahan hometahroja kun se oli kastunut sateessa ja en ollut ehtinyt kuivata sita kunnolla ennen lahtoa. Hometahrat ei lahde pyykissa kauheen helposti. Tyhmaa. Vitsit mua arsyttaa oikeesti olla homeiset kengat jalassa. Yhyy.

Nyt meen kylla alakertaan syomaan jotain ruokaa, oon niin naatti. Sitten on kai pakko hakea jotain iltapalaakin, koska oon kuluttanut tanaan niin paljon energiaa ettei mitaan rajaa. Mitaan muuta en kylla jaksa tehda tanaan. Vasyttaa niin paljon.