Vahan lisaa hopotysta

Ma en ehtinyt edellisen kirjoituksen jalkeen oikeastaan tehda paljon mitaan. Kavin yhdessa kylassa ja sitten tajusin etten oo syonyt koko paivana muuta kuin yhden omenan ja se nalka oli ihan aiheellinen. Hoipertelin jonnekin kahvilaan ja tilasin banaanismoothien.

Sen paikan pomo tuli pian esittaytymaan ja hopotteli aika paljon kaikenlaista. Se tykkas omasta aanestaan tosi paljon. Ei siina sinallaan mitaan, se oli aika mielenkiintoinen tyyppi ja ma mieluummin kuuntelen kuin puhun, mutta en vaan saanut ihan kaikesta mita se sanoi selvaa. Sen poika oli lahdossa opiskelemaan joko Ruotsiin tai Suomeen, koska Suomessa on niin hyvat koulut. Siita se selitti aika paljon. Sitten kun sain jonnekin valiin sanottua etta ma vahan kirjoittelen sita sun tata ja oon kiinnostunut elokuvista ja ehka kirjoittelen vahan semmoisia joskus, ehka jopa opiskelen sita sitten jos joskus paasen kouluun, saattaa olla, niin se innostui selittamaan tosi paljon kaikenlaista. Koska se oli itte ollut mukana jonkun palkitun vietnamilaisen dokumentaristin jutussa paikallisista heimoista kun se on vahan ekspertti ja juuri nytkin se oli ollut jonkun pienemman vietnamilaisen tv-kanavan haastateltavana ja ma sattumoisin nainkin sen kuvausryhman eilen siella Rong Housella. Sitten se tunsi aika paljon televisio- ja elokuva-poppoita taalla pain ja se aatteli etta vois esitella mut niille joskus jos tulee tilaisuus. Ja sitten kun oon menossa sinne Bunhikseen seuraavaksi niin se olis halunnut tutustuttaa mut yhteen journalistiin siella, mutta sitten se oli vahan etta voi hitsinpimpulat, eihan se osaa englantia. Mutta se kertoi kuitenkin siita journalistista mielenkiintoisia juttuja. Se oli tehnyt juttua jostain rikkaista Saigonista tulleista salametsastajista ja sitten sen auto oli poltettu ja kaikkea jannaa. Whii. Sitten viela keskusteltiin vahan taiteen tekemisesta (se oli itse kuvataiteilija) ja siita kuinka elama on matka ja kuinka luovuus tulee aarettomyydesta ja kaikkea tosi hoponpoppoa. Sitten alkoi tulla pimeaa ja paatin lahtea, koska olin istunut siella kahvilassa melkein kolme tuntia ja mulla oli vaan pahempi nalka.

Mua vahan naurattaa nyt taalla nettikahvilassa kun tuossa vieressa joku tytto kihertelee tosi paljon koko ajan ja lauleskelee ittekseen. Taalla ei kylla ikina tunne itseaan oudoksi. Koska kaikki on niin outoja. Kivaa.

Raiskaan tassa blogissa suomen kielta niin paljon. Ei se mitaan. Mulla ei ees oo aakkosia. Joten mita voi olettaa. Mita? VASTAA.