Ramboilua ja muuta kivaa

Mun blogi varmaan kuolee ihan justiinsa. Se vaan kuolee. Koska mua vahan arsyttaa ajatus siita etta kuka vaan voi lukea mita ma teen. Mita se niille kuuluu. Ei mitaan. Lisaksi taa kuolee koska ma lennan huomenna Phu Quoc -saarelle keskelle ei mitaan ja en varmaan loyda tietokoneita joka nurkalta. Luulisin. Tai sitten loydan ja kirjoitan tanne oikeasti kymmenen kertaa paivassa kun pitkastyn pelkkaan laiskotteluun.

Nooh. Mutta joo. Eilen kavin Cao Dai -temppelissa ja Cu Chi -tunneleissa jarjestetylla matkalla. Bussissa mun vieressa istui tosi outo amerikkalainen naikkonen joka naureskeli koko ajan ittekseen ja valilla se puhuikin ittekseen ja ma luulin etta se puhui mulle ja sitten se oli tosi kummastunut kun ma vastasin. Lisaksi ma nain tosi kauniit solisluut, mutta oon vielakin sita mielta etta miesten ei kannattaisi kayttaa v-aukkoisia paitoja.

Cao Dai vaikutti tosi typeralta uskonnolta. Mutta eikohan ne kaikki. Joten ei se mitaan. Siella rukoiluhetkessa oli kaikenlaista buddhalaisista munkeista arkkipiispoihin. Tosi himmeeta.

Cu Chi -tunneleilla nahtiin eka jarisyttava propaganda-video. Sitten nahtiin vanhoja ansoja ja muuta vastaavaa. Sitten paasi ammuskelemaan. Sielta sai ostaa oikeita luoteja ja sen jalkeen paasi ampumaan kohti pahvielaimia hiekkamontussa. Ma en enaa muista mika pyssy mulla oli. En ma tieda semmosista mitaan, eika kiinnostakaan tietaa. Ampumistakin kokeilin lahinna vaan kokeilun vuoksi. Se oli pelottavaa. Ja kovaaanista. En oikein tiennyt miten sellaista vekotinta pitaisi pidella. Oli tosi iso pyssy. Ei kuitenkaan se Rambo -konekivaari, se olis ollut vahan liian kallista ja pelottavaa. En ma osunut muuta kuin hiekkaan.

Sen jalkeen paastiin ryomimaan niissa itse tunneleissa. Niita oli suurennettu jonku verran ja se oli vaan sadan metrin pituinen matka, mutta oli ne aika hurjia silti. Ei mitenkaan erityisen ilmavia. Valilla oli ihan taysin pilkkopimeeta ja valilla piti kammeta ittensa ylos hassuista koloista joissa ei ollut tilaa rappusille. Valilla mun hartiat melkein juuttui kiinni seinamiin kun oli niin kapeeta. Aika monet jatti homman kokonaan valiin tai meni vaan kymmenen metrin pituisen matkan, missa ei mun mielesta ole kauheasti jarkea kun kerran on reissusta maksanut. Nossot. Olihan se hauskaa kuitenkin. Ja tulin ylos sielta tosi multaisena ja hikisena. Siella oli ulkosalla jotain 38 astetta lamminta ja tunneleissa viela vahan kuumempi.

Ei niista sitten sen enempaa. Tanaan oon lahinna sahlaillyt lentolippujen kanssa kun varasin eilen illalla paluulennonkin, mutta tajusin sitten etten halua lentaa takaisin, kun ennemmin otan lautan mantereelle ja kierran sitten sen Deltan sielta pain. Lisaksi oon taas hengaillut siina okykahvilassa (siella soi elektronista jazzia, voiko olla mitaan miellyttavampaa sen jalkeen kun on hengaillut ravintoloissa joissa paras piisi joka soi on Boys, Boys, Boys? Ei voi!) ja kaynyt yhdessa museossa. Ei muuta. Heippa.