Kaksi tornia

Eilen illalla hengailin vahan rannikolla ja kavin palvomassa Buddhaa yhdessa aika isossa temppelissa. Siella temppelissa oli joku iso koira joka alkoi haukkua kun naki mut ja juoksi muristen mua kohti, mutta ma naytin sille kuka on pomo eika se sitten hyokannytkaan. Olin vahan pettynyt, mutta toisaalta mun jalan palovamma ei oo viela taysin parantunut, joten oli viela liian aikaista seuraavalle vammalle. Ei saa ahnehtia.

Buddhalaisissa temppeleissa on se hyva juttu, etta niiden lahistolla on aina halpoja kasvisruokapaikkoja. Tosin niissa kasvisruokapaikoissa on se huono puoli, etta kaikki ruoka niissa maistuu aina suolakurkuilta ja ne tekee tofunpalasista ihan liikaa lihan nakoisia, vahan allottaa syoda.

Mulle kavi tanaan taas niin, etta herasin seitsemalta, mutta uni oli kesken, joten herasinkin vasta yhdeltatoista. Hups. Mutta kun se sanky oli niin uskomattoman mukava. Lopulta kuitenkin raahauduin vaivalla ulos huoneesta ja lahdin kavelemaan kohti muutaman kilometrin paassa olevia cham-torneja. Ihmiset yritti saada mua istumaan varjoon, mutta ma olin silleen etta ei, ma mieluummin kavelen keskipaivan auringossa ja saan ihosyovan, kiitti kuitenkin.

Jotenkin taitavasti onnistuin ajatuksissani kavelemaan niiden tornien ohitse. Ne oli aika isoja torneja. Oho. Onneksi kysyin joltakin missa ne on vahan sen jalkeen. Kun kaannyin takaisinpain, vastaan kaveli joku hullu vanha mies joka keraili roskia paidanhelmaansa. Silla oli kadessa tupakantumppi, jota se esitteli mulle ja sanoi jotain, vaikutti silta etta se yritti tarjota sita mulle. Sanoin sitten etta ei kiitos, jolloin mies yllattaen kimpaantui suunnattomasti. Se kerasi kaikki voimansa ja potkaisi mua taysilla takapuoleen. Olin vahan yllattynyt ja mun pakara oli hetken vahan kipea, mutta oli se kylla aika mahtavaa.

Mulla on talla hetkella kolme teoriaa sille miksi se teki niin. Yksi on se, etta silla on jotain sotatraumoja ja se luuli mua amerikkalaiseksi, mutta silloin tupakka-osuudessa ei ole mitaan jarkea. Toinen on se, etta se on ainut vietnamilainen joka valittaa ymparistosta ja vastustaa roskaamista, ja se luuli etta ma olin pudottanut sen tupakantumpin maahan. Se selittaisi myos sen miksi silla oli roskia paidanhelmassa. Kolmas teoria on se, etta se pyysi multa tupakkaa, ja se suuttui kun mulla ei ollut koska silla oli tosi pahat nikotiinivieroitusoireet. Naita teorioita voisi keksia viela lisaakin, mutta ei mulla juuri nyt ole ihan niin tylsaa etta tarvitsisi. Ehka seuraavana tylsana hetkena. Tahan asti oon tylsina hetkina lahinna tehnyt jannia listoja, jotka ehka auttaa mua loytamaan itseni, tai ehka ei. Oon tehnyt listoja mm. ihmisista jotka on muuttaneet mun elamani suuntaa jotenkin, ihmisista joita en haluaisi nahda ikina mutta on pakko, ihmisista joita haluaisin nahda useammin mutten voi, ja ihmisista joiden silmat on aika kaukana toisistaan ja jotka siksi nayttaa valilla vahan sammakoilta.

Eksyinpa ma kauas. Olin torneissa. Mutta ei niista oikeastaan ole mitaan kirjoitettavaa. Ne oli torneja. Semmosia. Olisivat olleet tosi siisteja viidakossa, joten kuvittelin ne sinne. Sitten jouduin taas jonkun nuorisojoukon kuviin. Jotenkin mua pelottaa se ajatus etta niin monilla ihmisilla on nyt kasikynkka-kuvia musta, ihan niinku oltaisiin parhaita kavereita. Mitakohan ne tekee niilla kuvilla. Keillekohan ne nayttaa niita. Ma en ymmarra. Hammentavaa.

En ma jaksa kirjoittaa enempaa. Joten en kirjoita.