On tosi vaikeeta herata seitsemalta aamulla. Tosi vaikeeta. Etenkin jos on kuunnellut musiikkia ja hyppinyt ympari hotellihuonetta puoli neljaan asti aamulla. Mulla oli vahan ylimaaraista energiaa. Ei pitais juoda kahvia ikina.
Tanaan sitten tapasin elefantteja. Se tapaaminen ei ollut ihan niin riemukas kuin toivoin, koska niilla elefanteilla oli tosi surulliset silmat ja osalla niista oli kahleita jaloissa ja mua saalitti tosi paljon. Opas halus valttamatta rapsia (rapsutirapsuti) musta typeria turistikuvia ja mulla on niissa kaikissa tosi hyva epatoivoinen "onko mun pakko?" -ilme. Kuvat on niin typeria. Paitsi mun Apocalypse Now -hengessa ottamat "Saigon, shit" -kuvat kaikkien hotellihuoneiden tuulettimista. Ne on tosi siisteja kuvia.
Mua ei olis yhtaan huvittanut nousta sen elefantin selassa olevaan metallihakkyraan, koska hei oikeesti. En ma ainakaan haluais raahata jotain laskia elefanttia metallihakkyrassa selassani samalla kun joku tyyppi istuu mun niskassa ja kutittelee mun korvantaustoja jaloillaan ja matkii kepilla jos oon nalkainen ja haluaisin mieluummin syoda kuin talsia tarkoituksettomasti ympariinsa kuivassa viidakossa. Se oli nimittain tosi kuiva se viidakko. Enka nahnyt mitaan erikoisia elaimia. Mutta nain kylla tosi eksoottisen roskakasan. Oikeesti vietnamilaisille pitaisi luetuttaa vahan Vusseleita. (Jos et tieda mita Vusselit on, niin et tieda elamasta mitaan.) Myohemmin sentaan ruokin Bambia ja vihaisia apinoita.
Taalla nettikahvilassa on ihan sairaan kuuma. Nyt oli nimittain aika kuuma paiva. Siksi oli aika kivaa menna vesiputoukseen uimaan. Siella oli kaunista. Pienia sateenkaaria. Ma en vaan ollut tajunnut ottaa uikkareita mukaan ja mun vaatteet kastui. Niin voi kayda kun ui vesiputouksessa. Etta kastuu. Huomasin vasta hotellilla etta olin aika pahasti miss marka t-paita. Ja siella vesiputouksella oli joitain tyyppeja ottamassa haakuvia. Tuli varmaan hyvia kuvia. Aina pitaa parit ylimaaraset tissit olla haakuvissa.
Meen viela illalla sen oppaan kanssa kahville ja jotain, en tieda. Ei kylla kauheesti inspiroisi. Emma tieda. On se ihan ok tyyppi. Oon istuskellut jo puolet paivasta sen kanssa jossain juomassa kahvia ja jotain. Mulla vaan on vahan murjotus-olo, mietityttaa jotkut asiat. Tai ihmiset. Niin. Ihmiset, joista en tieda mita niiden kanssa pitais tehda. First you must forgive, then you must let go. Laadidaadi. Mutta ehka niin. Silleen etta heipparallaa. Ihan hyva etta on tekemista illaksi. Etten sitten ajattele asioita joita ei kannata ajatella, koska oikeasti tiedan jo mita ajattelen, en vaan osaa olla samaa mielta itteni kanssa. Ma olisin kylla halunnut kattoa illalla Superbadin telkkarista, kun se tulis HBO:lta. Mulla ois justiin semmoselle holmolle leffalle sopiva fiilis. Mutta kaikkea ei voi saada.
Mun pitais ehka paattaa lahdenko aamulla Dalatiin vai menisinko yhdeksi yoksi Lak -jarvelle. Hmm. Taidanpa menna suoraan Dalatiin. Semmonen pohina. Joo.
Nain tanaan semmosessa pienessa kylassa mainoskyltin, jossa oli kuvia tummaihoisista kehonrakentajista. Vahan yllatyin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti