Missakohan nyt oikein olen

Mun oli tarkoitus lahtea tanaan aikaisin aamulla. En kuitenkaan saanut unta ennen kuin puoli kolmelta ja herasin neljalta siihen, etta joku kavi suihkussa, joten hautasin aamuyosta ne haaveet ja aattelin jaada Quy Nhoniin viela yhdeksi paivaksi vaikka olinkin jo kyllastynyt paikkaan, mutta ihan vaan laiskottelisin. Sattuipa kuitenkin niin, etta joku huudatti hotellissa koko aamupaivan vietnamilaista iskelmamusiikkia. Tai no turha edes sanoa tuota iskelmaa, kaikki musiikki taalla kuulostaa iskelmalta, joskus ehka hyvassa lykyssa iskelmalta europoppi-vaikutteilla. Laiskottelupaivassa ei oikein ole itua jos on paikassa johon on kyllastynyt eika edes pysty nukkumaan kun paska musiikki raikaa, joten lahnauduin ylos sangysta, survoin tavarat rinkkaan ja lahdin menemaan.

En oikeastaan tiennyt minne olin seuraavaksi menossa, mutta lahdin vaan tallustelemaan ja hyppasin ensimmaisen ohimenevan moottoripyoran kyytiin ja paadyin bussiasemalle. Siella selasin vahan Lonely Planetia ja arvoin itseni lahtemaan Kon Tumiin. Matkaan lahdettiin minibussilla, jota ei onneksi survottu ihan tayteen. Kuski ajoi vietnamilaisen mielipuolisesti kapeilla ja kiemurtelevilla vuoristoteilla. Olin vahan etta whoaah, koska oli aikamoisen hienot nakymat. Valilla vahan pompin ylos ja alas kun tiessa oli muhkuja ja mun pakarat on oikeesti vaan kaksi kumipalloa. Autossa tietenkin soi tosi hyvaa vietnamilaista musiikkia. Janninta oli sellainen piisi, jossa yritettiin laulaa englanniksi. Siita saattoi havaita, etta vietnamilaiset ei oikein pysty laulamaan. Koska niitten kielessa on savelia, niin ei ne voi laulaa normaalisti musiikin savelien mukaan. Sitten ne vaan sanoo niita sanoja silleen hassusti hyraillen. Ja sitten kun siina piisissa tyyppi yritti laulaa englanniksi, se vaan hyraili monotonisesti. Hassua. Yritin myos vahan lukea Kerouacia bussissa, mutta se oli mahdotonta, koska auto syoksahteli tien laidalta toiselle enka oikein pysynyt rivilla.

Bussikuski oli hullusta ajotyylistaan huolimatta oikein ystavallinen ja ajoi mut melkein valitsemani hotellin eteen. Se oli ihan kivasti tehty, koska oli meneillaan pieni kaatosade. Sateen jalkeen menin ulos tallustelemaan. Ilma oli oikein raikas ja aurinko paisteli ja oli silleen aika kivaa. Harhailin vahan vaan ympariinsa. Ihmiset taalla on aika ujoja ja arvelisin etta ovat tosi hammentyneita siita etta olen taalla yksin. Kun tulin hotellillekin, niin sita pyorittava perhe katsoi ovelle mun taakseni hetken aikaa ja poika kysyi tosi eparoiden, etta yksiko henkilo. No kuulkaa kylla. On kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua etta ihmiset ei juokse perassa huudellen hellouta. Vaikka se sitten tarkoittaisikin sita etta ne menee mua piiloon eika uskalla sanoa mitaan. Kunhan vaan ei hellouta.

Kavin syomassa buddhalaisessa paikassa jossa ei ees ollut ruokalistaa, ne vaan toi mulle sekasotkun jossa oli mm. ihan liian vakuuttavan nakoisia soijanakkeja. Ostin torilta pari appelsiinia illaksi ja kavelin vahingossa jonnekin torin takakujalle, jossa oli tosi paljon kalaa. Vahan haisi.

Mitas sitten. No tassa sita nyt ollaan. Vahan vasyttaa. Voisin kayda viela ostamassa lisaa vetta ja menna sitten suihkuun. On vahan nihkee olo bussissa istuskelun jaljilta. Jeps.