Yobussi ja Hue ja ukkosmyrsky

Eilen laiskottelin Ninh Binhissa. Mulle tuli lopulta vahan tylsaa, koska siella ei oikeastaan ollut kauheasti virikkeita. Luin paljon ja kirjoitin. Unohdin syoda koko paivana. Sitten kavin syomassa ja siella oli yksi karmiva englantilainen tyyppi jonka puheesta ei saanut mitaan selvaa. Se kyseli multa veneista ja muuta omituista ja valttelin sen katsetta koko ajan. Se nainen jonka luona kavin syomassa oli laakari, ja oli tosi omituista kun olin siina mutustelemassa riisia ja taustalla kavi joku vietnamilainen heebo ottamassa jotain rokotusta.

Illalla etsin yhden kivan japanilaisen pojan kanssa yobussia Hueen. Luultiin etta se bussi lahtee linja-autoasemalta, mutta ei se sitten lahtenytkaan. Hups. Sitten hotellinomistaja kiidatti meita moottoripyoran takana vahan kiireella.

Yobussi oli maailman paras keksinto. Siis kun se oli sellainen nukkumisbussi. En ole ollut sellaisessa aikaisemmin. Normaalipituiset lansimaalaiset olis varmaan olleet aika ahdistuksissa siella, mutta se sanky oli justiin sopiva kolo mulle. Semmonen pesa. Oli jotenkin taianomainen yo, kun olin siella unissaan tuhisevien vietnamilaisten keskella huojuvassa bussissa ja kuuntelin musiikkia. Valilla tuli vahan pompittua ikavasti siella mutta sainpahan mustelmia matkamuistoksi. Jee.

Hueen saavuin vahan ennen seitsemaa aamulla. Pullahdin ulos bussista ja menin heti ensimmaiseen hotelliin joka tuli vastaan. 9 dollaria. Aijai. Vahan liikaa. Mutta ihan sama. Taalla ei muuten missaan ole semmosia single roomeja. Nytkin mun huoneessa on kaks sankya, joista toinen on tuplalevea. Kavin suihkussa ja katsoin piirrettyja ja mutustelin keksia ja vahingossa nukahdin. Herasin vasta puoli kolmen aikoihin iltapaivalla. Sitten lahdin vahan tutkiskelemaan kaupunkia. Taa on aika kiva kaupunki. Jotenkin tosi rauhallinen atmosfaari. Taalla on paljon rauhallisempaa kuin Ninh Binhissa, vaikka tama on paljon isompi paikka. Ja taalla on aika kaunista. Vaeltelin vaan siella taalla ja nautin. Sitten juttelin joen varrella pari tuntia jonkun paikallisen tyton kanssa ja vaihdettiin puhelinnumeroita, mennaan ehka huomenna tekemaan jotain illalla. Sitten tajusin etten oo syonyt koko paivana muuta kuin kaksi keksia ja menin syomaan. Voi taivas. Taivas. Ninh Binhissa ei ollut mitaan ruokaa. Tai kaikki oli tosi likaista ja ainut vihannes minka ne tuntee on kaali. Oon viime aikoina saanut niin tarpeekseni riisista ja kaalista ja tofusta ja nuudeleista. Yokkis. Nyt sain jotain tosi hyvaa perunajuttua ja oli vahan porkkanaakin ja mmmm. Olin niin onnellinen.

Sitten hengailin vahan kaupungilla. Rannalla oli jotkut ihmeelliset pileet ja soi jotain hirveeta musiikkia. Vahan njaah. Lahdin hotellille pain ja yhtakkia alkoi sataa. Sitten alkoi sataa vahan kovempaa. Sitten alkoi sataa tosi kovaa ja vahan ukkosti. Valot valkkyi siella taalla. Oli vahan myrsky. Vaihdoin kuivat vaatteet ja lahdin etsimaan hedelmia. En loytanyt, mutta kadut tulvii. Arsyttavaa. Hanoissa oli joka nurkalla hedelmia myynnissa. Ma haluan syoda vahintaan kaksi hedelmaa paivassa. Mutta en loyda niita mistaan. Ja sitten kun kyselin taalla hotellillakin etta mista sais hedelmia, niin ne oli ihan etta hah ja antoi mulle kokiksen. Etta silleen. Vahan itkettaa. Mutta oon vielakin niin onnellinen perunoista ja porkkanoista etta ehkapa ma selvian. Huomenna kylla aion loytaa hedelmia jostain vaikka se veis multa hengen. En ma usko etta se vie.

Huomenna pitaisi herata jarkevaan aikaan aamulla niin voisin menna kiertamaan Citadelin ja sen museot. Toivottavasti huomenna ei enaa tulvi. Mun molemmat kengat on ihan markia. Se ei oo kauheen kivaa. Hohlapohla.

Pitaiskohan mun mennakin seuraavaksi Laosiin. Taalta olis ilmeisesti katevinta menna sinne. Tai sitten menen Danangiin ja Laosiin Kambodzan kautta. No jaa, katotaan. Paiva kerrallaan. Niin on mukavaa elaa. Tralalaa.