Veriset kengat ja olematon huvipuisto

Ei jeesus mun jalat. Oikeesti. Ne ei oo ikina olleet tallaiset. Mun jalkapohjista on lahtenyt melkein kaikki iho irti, kun jaloissa oli yhteensa 12 rakkoa. Suurin osa niista puhkesi jo kavellessa. Kavin tanaan yhdessa pagodassa ja kiertelemassa jarvea, ja aattelin kayda katsomassa toisenkin pagodan. Mutta sitten vahan eksyin. Kavelin harhaan 4 tuntia. Sitten kavelin toista kertaa samaan kohtaan ja paatin, etta nyt on aika kaantya takaisin. Yritin monta kertaa vaihtoehtoisia reitteja, mutta kaikki oli umpikujia, jotka johti joko jonkun pihaan tai sitten vaikka huvipuistoon. En oikeasti ymmarra miten isoa huvipuistoa ei ole merkitty mihinkaan niista kartoista mita mulla oli. Ei mulla kylla ollut muuta kuin Lonely Planet ja hotellin kartta. Mutta silti. Huvipuisto, kamoon. Eksyin viela lopuksi Old Quarteriinkin, kun fiksusti lahdin taalta kohti jarvea luottaen suuntavaistooni ja mennen sellaisia katuja mita ei ollut merkitty karttaan, mutta naita pienia mutkittelevia katuja pitkin ei ollutkaan niin helppoa palata pimealla... Jouduin lopulta ottamaan taksin. Se oli ihan hyva paatos, koska olin kavellyt aika pahasti harhaan ja olisin kavellyt viela lisaakin. Eika se taksi edes maksanut kuin 20000 dongia. Se on alle euron.

Huolimatta siita, etta olen kavellyt tanaan arviolta ainakin 25 kilometria, oli ihan hyva paiva. Paikalliset on tosi ystavallisia, vaikka eivat osaakaan puhua englantia eivatka ymmarra kartoista mitaan. Yks tati halus silittaa mun kattani. Sitten se paasti semmosia "ooo"-aania. Oli vissiin kiva kasi. Lapset on aina tosi innoissaan kun nakee ulkomaalaisen. Kiljuvat hellouta ja nauravat ujoina. Tosin yksi kiljui mulle konnichi wa. Eika se ollut japanilainen lapsi. Se siis ilmeisesti luuli mua japanilaiseksi. Hauskaa. Se varmaan johtui mun pukeutumisesta. Mullahan tietenkin oli porroinen Hello Kitty -laukku ja raitasukat ja horhelohame ja kaikki. Lisaksi kikatin ja huusin kawaii joka valissa ja aina kun nain jonkun jolla oli kamera tein sormistani voitonmerkin. Ihmekos erehtyi.

Eksyksissa tulin harhailleeksi myos vahan semmoisilla ei niin turisti -alueilla, jossa kaikki oli viela enemman ihmeissaan ulkomaalaisesta. Vahan liiankin ihmeissaan. Mua vahan vaivaa jos kaikki tuijottaa. Ja varsinkin silloin vaivasi, kun kavelin jotain pitkaa katua jonka varrella oli vain autopesuloita ja mekaniikka-liikkeita ja miehet huuteli mun peraan kaikkea mita en ymmartanyt laisinkaan. Mitakohan esimerkiksi "WOOOUUU" tarkoittaa. Enpa tieda.

Taa hotelli on tosiaan ihan kiva. Meluisa tosin, mutta se ei haittaa kun mulla on korvatulpat. Dormissa oli aikaisemmin jotain mukavia amerikkalaisia, nyt siella on vain mina ja yksi japsitytto, joka harrastaa viela pahempaa aamuista heratyksen torkuttelua kuin mina. Kikatellaan siella huoneessa sille kuinka sopo Hello Kitty on. Hihihihihi, niin sopo.

Oon kylla sniiduillu ihan kyballa. Mulla on menny tanaan 32000 dongia. En oo kayny syomassa, kun soin aamiaisen niin myohaan ja sitten mutustelin lentokoneaterioiden jamia. Tottakai ma saastin ne. Kamoon. Ruisleipaa ja muffinsia ja sampylaa. Lisaksi mulla oli pahkinoita. Ostin vaan limukkaa. Nyt mulla on viela pahkinoita iltapalaksi. Hyvin parjaa aamuun asti. Mutta huomenna taidan kylla menna syomaan. Olisin tanaankin mennyt, mutta paasin tanne hotellille niin myohaan etten enaa jaksa. Toivottavasti en kuole yolla nalkaan.

Ai niin. Meinasin unohtaa, etta tormasin jonkun teinitahtikisan casting-tilaisuuteen. Vahanko mua nauratti. Ne lauloi jotakin iskelmatyyppisia kipaleita tosi huonosti. Olisin osallistunut itsekin, mutta olin vaaralla puolella aitaa.