Loysin omenoita!

En ma herannyt kauhean jarkevaan aikaan, koska mua ei yllattaen kauheasti nukuttanut illalla kun olin nukkunut paivaunet. Herasin puoli yhdentoista aikoihin. Kavin suihkussa ja menin kaupungille syomaan banaanilettuja aamiaiseksi. Nam nam. Sitten menin sinne Citadeliin, eiku siis linnoitukseen. Miksi toi nyt pitaa sanoa tolleen englanniksi. Ehka siksi etta mun aivot on kaantyneet ajattelemaan aika pitkalti englanniksi ja puhunkin taas feikkibrittiaksentilla. En varmaan osaisi sanoa suomeksi mitaan jos nyt pitaisi. Taa kirjoittaminenkin on vahan haasteellista. Joo. Se linnoitus oli ihan ok. Semmonen paikka. Ei mitaan ihmeellista. Ihan nattia. Siella oli yksi sammakko. Sitten kiertelin vahan ymparistoa ja loysin omenoita. Hieman tanssin riemusta ja tyyppeja ihmetytti. No jaa. Omenoita. Nam!

Nautiskelin yhdesta omenasta jarven rannalla ja nainen kalasti. Sitten lahdin taas harhailemaan paamaarattomasti ja joku pariskunta moottoripyoralla pysahtyi siihen viereen ja alkoi jutella. Hyppasin kyytiin ja mentiin kolmestaan moottoripyoralla jonnekin paikkaan syomaan tofua (taas) ja juomaan paikallista olutta (en ma viittiny kieltaytya). Sitten menin kaymaan niilla kylassa, niilla oli kaksi pienta lasta ja naisen veli rakenteli kanahakkia. Hengailin vaan siella hetken ja join jaakahvia. Sitten sovittiin etta mennaan illalla laulamaan karaokea, koska ma olen tanaan ollut vahan, no, miksipa ei -tuulella. Miksipa ei karaokea. Nyt ma kuitenkin oon vahan silla tuulella, etta ehkapa ei karaokea. Koska karaoke on kuitenkin aika hirveeta. Oon muistaakseni laulanut karaokea vaan kerran. Se oli ihan tarpeeksi. Ja mun pitais lahtea aika pitkalti nyt etta ehtisin sinne missa sovittiin tapaavamme. Enka ma jaksaisi, koska oon kavellyt tanaan tosi paljon. Vahan on vasy. Ja nayttaa silta etta kohta sataa taas. Mutta vahan paha mieli jos ne oottaa mua siella turhaan. Mutta en ma jaksa... Tuhma Liisa, tuhma.

Olen nahnyt parina viime yona todella omituisia unia. Yhdessa Riitta Vaisanen seisoi haapuvussa donitsikaupan ulkopuolella ja odotti sulhastaan. Riitta kertoi mulle, etta mies on tulossa ihan kohta ja mua saalitti, koska voi Riitta, se mies ei selvastikaan ollut tulossa ollenkaan. Riitta oli odottanut aika kauan ja silla oli sokeriviikset, koska se oli syonyt donitseja odotellessaan. Sen jalkeen olin limusiinissa tummissa puvuissa olevien miesten seurassa, mutta sitten pupuasuiset miehet hyokkas auton kimppuun konekivaarien kanssa ja kaski meidat ulos autosta ja tekemaan kuperkeikkoja. Etta semmosta.