Meinasin kayda tanaan kattomassa Ho-setaa. Olin kuitenkin katsonut opaskirjasta vahan vaarin, eika sinne paase muuta kuin aamupaivalla. Jolloin ma totta kai nukuin viela. Bookkasin sitten Tamilta kolmen paivan reissun Halong Bayhyn. Lahden huomenna aamulla. Sen jalkeen kavin kirjakaupassa, talla kertaa kavelin ihan niita karttaan merkittyja turistikatuja. Oli vahan erilainen kokemus kuin eilen omilla teilla harhaillessa. Mun mielesta oli jotenkin kamalaa, etta kun menin yhteen kirjakauppaan, siella olisi ollut oma osastonsa suomalaisille kirjoille... En mennyt sinne. Ostin vaan Life of Pin. Ja kartan. Halvalla. Olin tyytyvainen.
Sen jalkeen lahdin kavelemaan kohti Hanoi Hiltonia. Ositn appelsiineja. Tajusin vasta jalkikateen, etta ylihintaan. En oo viela taysin sisaistanyt dongin arvoa, tai lahinna sen arvoa taalla. Aiheutan varmaan kohta inflaation koko maahan. Sitten paatin kokeilla jotain extremea (tai sitten ei) ja hyppasin cyclon kyytiin saastaakseni rakkoisia jalkojani. Tietenkaan cyclokuski ei osannut englantia. Kysyin kylla hintaa etukateen, mutta kasitettiin toisemme vahan eri tavalla. Perilla sai sitten kinata kun se kuvitteli etta maksaisin muutaman kilometrin reissusta 5 dollaria. HAH! Oli hauskaa kun ymparille keraantyi ihmisia ihmettelemaan ja tulkkaamaan. Miesta alkoi selvasti havettaa etta se oli yrittanyt jallittaa mua niin pahasti, ja mua alkoi saalittaa... Ja sitten annoin sille saalin takia liikaa rahaa. Niinpa tietenkin. Oon aalio.
"Hanoi Hilton" oli tietenkin taynna turisteja. Tai ei siella onneksi tungosta ollut, mutta kuitenkin, arsyttavaa. Se oli aika kiva paikka, koska mulla on viime aikoina ollut pieni pakkomielle vankiloista. Se johtuu varmaan loppuvuoden Oz-putkesta. Kuitenkin naen koko ajan vankilaunia ja saan mielikuvia vankila-tarinoista ja muuta sellaista. Nain jopa McCainin lentopuvun. Siis vautsi. Oooh. Tai ei ihan. Lahinna kiinnostuin ranskalaisten vankeina olleista vietnamilaisista. Sain vahan kylmia vareita vanhasta giljotiinista ja naisten kidutusvalineista. Ma en edes halua ajatella mita ne oli silla pullolla tehneet. Ja miksi... Jotenkin tosi vaikeaa kasittaa sellaista. Kuitenkin pieni ennakkoluuloinen inhoni ranskalaisia kohtaan syveni hieman. Ne on niin toykeita ja kovaaanisiakin. Sen jalkeen oli jotenkin hassua nahda juttuja amerikkalaisista vangeista. Siella oli lahinna kuvia missa ne nauroi ja pelas koripalloa. Niilla oli vissiin kivaa. Saivat jopa matkamuistoja reissun paatteeksi. Hah. Ma en kylla vielakaan taysin ymmarra Vietnamin sotaa. Ei sita ehka oikein voikaan ymmartaa, koska ei siina ollut mitaan jarkea. Toisin kuin Irakissa, sehan on tosi jarkevaa. Oljya hei, money money money.
Vankilan jalkeen paatin menna Temple of Literatureen. Cyclolla taas, nyt eri kuski. Kuski sanoi jaavansa odottamaan ulkopuolelle. Sanoin ettei tarvitse, mutta ei se suostunut poistumaan. Se kuitenkin vaan halus laiskotella tunnin. Temppeli oli taynna turisteja. Lonely Planetin kuvaus hiljaisesta paikasta kaupungin vilinan keskella oli taytta paskaa. Siella oli meluisia kalattavia turisteja. Eilinen pagoda oli paljon kivempi. Siella oli vain paikallisia ja muita aasialaisia, jotka osasivat olla hartaasti, niin kuin uskonnollisissa paikoissa kuuluukin olla. Vahan arsytti myos kaikki postikortteja ja t-paitoja tyrkyttavat myyjat. Turistikraasa on niin allottavaa. Yritin ottaa vahan valokuvia, mutta pitkastyin jo niita ottaessanikin ja arvelin pitkastyvani viela enemman kun niita pitaisi katsella, joten laitoin kameran pois. Turha vehje. Snaaf.
Sitten aloin neuvotella cyclokuskin kanssa hinnoista. Voi jeesus. Otti niin paahan. Lopulta maksoin ihan liikaa koska en vaan jaksanut enaa tinkia enempaa. Pidin sitten hotellimatkan ajan sille mykkakoulua, ja paatin etten enaa ikina mene cyclon kyytiin.
Mua vasyttaa. Taidan kayda syomassa ja lukea ja menna sitten nukkumaan. En luultavasti kirjoita mitaan Halong Bayn aikana. Etta silleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti