Lento ja hotskupotsku ja semmosta

Jep jep. Tassa sita ollaan Vietnamissa. Ja istutaan tietokoneella. Mita tuhlausta. Noh, ma olen taalla kaksi kuukautta, ehka siita ajasta voi vahan viettaa koneellakin huoletta. Mulla on aikaa. Se on kivaa.

Lahdin reissuun torstai-aamulla todella virkeana ja reippaana ja raikkaana ja kaikkea. Kahtena edellisena yona olin nukkunut neljan ja kahden tunnin younet, koska piti tehda kaikkea todella tarkeaa. Niin kuin paivittaa Ipodiin hyvat musiikit. Se on tarkeampaa kuin younet. Junassa nukuin viela puoli tuntia. Lentokentalla olin yli nelja tuntia etuajassa (typerat juna-aikataulut Pohjanmaalta) ja pitkastyin kuoliaaksi ja vahan vasy-angstasin. Lentokoneessa oli ihan kivaa leikkia henkilokohtaisella viihdejarjestelmalla. Siella oli Arrested Developmentia ja muuta kivaa. Vahan liiankin kivaa, koska unohdin edes yrittaa nukkumista ennen kuin puoli tuntia ennen aamiaisen tarjoilua. Sitten ne aaliot heratti mut.

Hongkongissa sain taas pitkastya odotellessa 7 tuntia lentoa Hanoihin. Ihastelin sita kuinka pienia ja sopoja kaikki ovat. Ja hopsoja. Aasialaiset on kaikki ihan hopsoja. Ostin jostain kaupasta vetta ja hopso myyja meinasi unohtaa antaa luottokorttini takaisin, kun oli vaan niin hopso. Ja pieni ja sopo. Univelat alkoivat tuntua sietamattomilta kentalla istuskellessa ja pilkin aika lahjakkaasti. Muutaman kerran herasin siihen, etta joku tuijotti, se on aika ikavaa. Yhdella kerralla se oli joukko intialaisia miehia. Ne haisi currylta. Toisella kerralla tuijottaja oli raskaana oleva nainen trikoopuvussa. Istui vastapaata jalat harallaan niin, etta aloin odottaa koska vauva syoksyy sielta paalleni. Ei se syoksynyt. Olin vahan pettynyt.

Nain myos jotain tosi omituista Hongkongissa. Siella oli yksi mummeli ilmeisesti lapsenlapsensa kanssa. Poika kuiskasi mummolleen jotain, jolloin mummeli riisui pojalta housut jalasta. Siina niin kaikkien keskella. Sitten se istutti pojan laheisen roskaponton paalle. Vieressa joku mies keskusteli kolikkopuhelimessa. Kohta poika alkoi vaantaa kaunista ruskeaa kikkaraa suoraan roskaponttoon. Mua vahan hammensi. Etenkin kun wc:t olisivat olleet noin 20 metrin paassa.

Hongkongin lentokentan neuvontapalvelut olivat aika hopsoja. Kysyin kolmelta eri neuvontahenkilolta, etta mihin pitaa tehda check in kun lentaa Vietnam Airlinesilla, ja ne kaikki vaitti etta it's too early, it not open yet. Kun lahtoon oli enaa tunti paatin viela varmistaa joltain check in -tiskilta etta enko tosiaan voisi tehda sita jossain avoinna olevista tiskeista, ja ne sanoi etta joo, tuossa missa on iso jono. Olin vahan etta aijaa. Sitten chekkasin sisaan ja sain vahan juosta lahtoportille.

Lento Vietnam Airlinesilla oli aika muhkurainen. Tai ei itse lento, lahinna lahto ja laskeutuminen. Koneesta kuului jotain epamaaraista kirskuntaa. Mutta eipa se mitaan. Lentokentalla odotti hotellin lahettama kuski. Ilma oli aika kolea. Nousin auton kyytin ja katselin maisemia horroksessa. Hotellilla oltiin todella ystavallisia, itse olin ihan horroksessa enka tajunnut oikein mistaan mitaan. Kavin suihkussa ja menin nukkumaan. Nukuin kolmetoista tuntia. Herailin tosin valilla omituisiin uniini. Kerran herasin siihen etta kiroilin unissani suomeksi. En tieda mista nain unta, mutta ainakin sanoin "saatana". Se on omituista, koska en kayta niin pitkia kirosanoja hereilla. Ehka mussa oli joku paha henki tai jotain. Tai sitten ei. Muut huoneen asukkaat kuitenkin varmaan tykkas kun olin unissanikin niin seurallinen.

Aamulla en millaan jaksanut nousta ylos. Kuuntelin musiikkia, kunnes hotellin johtaja kavi herattamassa mut puoli yhdeltatoista etta ehtisin syoda aamiaista. Aamiaisen jalkeen kadotin kerran luottokorttini ja kolme kertaa kannykkani. Olen aika taitava. Nyt mua vasyttaa taas. Taidan silti menna muutamaksi tunniksi tutkimaan kaupunkia. Siella on ihan kiva ilma. Aurinko paistaa. Hieman koleaa. Mulla on liian vahan lampoisia vaatteita. Ehka ma parjaan kuitenkin. No niin. Ei muuta. Heipparallaa.