Aijaijai, miten younet voikaan parantaa asioita. Esimerkiksi jalkoja, ne on olleet rakkojen jaljilta aika kivuliaat kun en ole ehtinyt levata niin etta ne paranisivat. Nyt ne on 95% ok. Vaikka nayttaa rupineen kylla aikamoisen hirvittavilta vielakin. Ei se mitaan, en oo aatellut ruveta jalkamalliksi muutenkaan. Ja tanaan lepailen niin etta paranevat lopullisesti. Tanaan on relauspaiva. En viela lahdekaan Ninh Binhiin tanaan, lahinna siksi etta tapasin aamiaisella yhden loistavan ihmisen, joka on hotellinomistajan kaiffari. Se on ranskis, joka asuu valokuvaaja-poikaystavansa kanssa Hanoissa ja esiintyy itse jossain matkailu-ohjelmissa televisiossa. Se kuitenkin opetti mulle vahan vietnamia ja neuvoi kaikenlaista ja sai mut harkitsemaan moottoripyoran vuokrausta. En ollut edes ajatellut mitaan sellaista, koska se tuntuu niin hullulta, en oo ikina ajanut moottoripyoralla. Mutta kuulemma se on helppoa. Ja hitto olis ehka siistia. Ja vapaata. Ja seikkailu. En oo viela taysin varma teenko sita, mutta se lupas opettaa mulle moottoripyoralla ajamista jos haluan ja nayttaa hyvia karttakirjoja ja muuta sellaista. Moottoripyoran saa noin 35 dollarilla kuukaudeksi ja bensa on sikahalpaa. Ja hitto. Joo.
Ma olen aika elossa nyt. Tanne tuleminen oli ehka paras asia mita oon elamassani ikina tehnyt. Koska taa on mun elamani, eika kenenkaan muun. Aivan niin, ei kenenkaan muun. Minun. Se tuntuu hyvalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti