No niin jep. Olen Ninh Binhissa. Taalla ei ole mitaan. Eika tama edes ole niin rauhallinen kuin mita toivoin. Mutta vahan rauhallisempi kuin Hanoi kuitenkin.
Hanoissa kipitin viela aamulla kirjakauppaan ostamaan uuden englanninkielisen kirjan, koska en usko etta niita saa matkan varrelta ennen kuin Hoi Anista aikaisintaan. Paadyin aika tylsasti Nick Hornbyyn sen sijaan etta olisin kokeillut jotain uutta ja hurjaa. Olisin halunnut ostaa Kite Runnerinkin, koska se oli hyva elokuva ja kuulemma todella hyva kirjakin, mutta mulle on jo kertynyt vahan liian monta kirjaa rinkkaan. Aloin kylla vahan saalia Barbara-nimisia ihmisia kirjakaupassa, kun siella oli aika monia kirjoja jotka oli kirjoittanut joku Barbara ja sivuutin ne siita vaan ihan sen nimen takia. Ei sais tuomita.
Kirjakaupasta hotskulle kavellessani kuljin jonkun tietyomaan ohitse ja sielta roiskui jotain valkoista ja kuumaa mun paalleni. Se oli varmaan asbestia. Siitahan tiet tehdaan. Asbestista.
Lahdin hotellilta kohti rautatieasemaa xe omilla. Se tarkoittaa halauskyytia moottoripyoralla. Loin tottakai jalkani pakoputkeen. Se vahan paloi. Nooh. Semmosta sattuu. Lisaksi kuski oli tosi... joo. Kun se pysahtyi liikennevaloihin se silitteli mun jalkaani. Vahan allotti. Sitten juna-asemalla annoin sille vahingossa vaaran setelin ja se heitti sen ilmaan ja hopotti kauheasti jotain.
Junassa mua vastapaata istuva tati halusi ratkaista kanssani matemaattisia ongelmia. Ma en jaksanut oikein ajatella, joten nyokyttelin sille etta joo, oikein meni, ilman etta edes laskin itse. Hihihi. Mutta matematiikka on kylla aika universaali kieli. Junassa oli lisaksi Rail TV. Se oli aika mielenkiintoista.
Ninh Binhin juna-asemalla tuli ensimmaisena vastaan juuri oikean hotellin esittelija ja sain viiden dollarin huoneen. Halvempaa kuin Hanoin hostelli. Jee.
Nyt taalla on viimeinkin kuumaa ja kosteaa. Tahan asti oon lahinna palellut. Mutta tanaan olen hikoillut niin paljon, etta oikein iljettaa. Silmalaseja ei oikein pysty pitamaan. Se on ikavaa. Kylla ma naen ilmankin, mutta oon niin tottunut kayttamaan niita, etta en meinannut pystya kavelemaan suoraan aluksi kun otin ne pois.
Huomenna aion menna Tam Cociin ja ehka Hoa Luhun. Sitten pariksi paivaksi Cuc Phuongiin. Joo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti