Kaikenlaista, vahan liikaa

Ma ehka perustan Vietnamiin optikko-ketjun, koska kaikki taalla on puolisokeita. Kaikki on olleet silleen iih, you are very beautiful ja ma olin vaan etta oho, oonko, vitsit, mulla on ilmeisesti uus naama. Sitten nain peilin ja totesin, etta niin onkin. Se on sellainen possunpunainen ja hikinen. Very beautiful indeed. Kaikki on vaan ihan hurmoksessa mun kalpeudesta. Siis ihan oikeasti se on pelottavinta mita oon ikina kokenut. Kaikki osoittelee mua ja hihkuu. Nuorisojoukot vaan tulee mun kasikynkkaani suuressa joukossa ja laittaa hymyilemaan kameralle. Omituisinta tassa on se, etta lahistolla saattaa olla muitakin lansimaalaisia, mutta ei ne ole niista laheskaan niin innostuneita. Koska ma olen ylivoimaisen kalpea. Voitan kaikki. Jes. Sitten monet lansimaalaiset kattoo mua vahan kateellisena kun saan niin paljon huomiota. Se on hassuinta. Se on kylla niin inhimillinen tunne, etta jos on itse jotakin (tassa tapauksessa vaaleaihoinen) ja sitten joku toinen on sita samaa vahan paremmin (eli kalmankalpea) ja siita kohistaan kauheasti, niin sitten on kateellinen. Ma en kylla itse tallaista asiaa kadehtisi, mutta periaatteen ymmarran.

Mutta no joo. Tanaan herasin puoli seiskalta, mika oli ihan liian aikaisin. Puol ysilta lahdin moottoripyorakuskin kanssa Tam Cociin. Ja Tam Coc oli perseesta. Ok, ihan kivat maisemat, mutta ne samat maisemat oli Halong Bayssa, siella vaan oli enemman vetta ja isompi paatti. Ja Tam Cocissa oli justiin kaikkein rasittavinta kun kaikki otti kuvia musta maisemien sijaan. KAMOON. Jeesus. Argh. Soutuveneessa se naikkonen kaupitteli kaikkea rumaa turistikraasaa. Oli tosi kallista ja sitten ne halus tippiakin viela. Ma annoin 500 dongia, mika ei ole yhtaan mitaan. Hohoho.

Sitten menin jonnekin erilaiseen paikkaan. Ma en tieda mika paikka se oli. Se oli joku. Mutta siella oli hassuja patsaita ja mukavan rauhallista. Kiipesin vuorelle jonnekin pagodaan ja tuli aika kuuma. Kaikki muut harvat ihmiset joita sinne kiipes puhui ranskaa ja ottivat paitansa pois. Ma mietin etta olisko mun pitanyt myoskin puhua ranskaa ja ottaa paitani pois. Oli juuri niin kuuma, etta olisin voinut tehdakin sen, jos osaisin ranskaa. Mutten osaa. Eli ei sitten.

Sitten kavin syomassa jossain iljettavassa paikassa, jossa appelsiinimehu tarkoittaa vetista litkua jonka pohjalla on appelsiinin palasia ja jossa kelluu vahan kuolleita karpasia. Mmmmm, nami. Sen jalkeen menin Hoa Luhun. Siella tutustuin johonkin hanoilaiseen tyttoon ja vaihdettiin sahkopostiosoitteita. Mulla oli sikakuuma. Kiipesin taas vuorelle, kun siella oli jonkun tyypin hauta. Matkan varrella istahdin juttelemaan vuorimummelin kanssa. Se oli tosi hauskaa. Se osas vaan kymmenisen sanaa englantia, mutta ei se haitannut. Ylhaalla annoin uhrilahjoja vainajille tai jumalille tai jollekin. En ma tieda mita ma tein. Oon ihan pihalla. Mutta on tosi hauskaa kun ihmiset laittaa alttareille uhrilahjoiksi kekseja ja sitten kaikki kumartelee ja palvoo niita kekseja. Tai silta se nayttaa.

Sitten kavin viela jossain Kenh Danhissa tai jotain sinnepain. Se on kuitenkin kelluva kyla. Siis tien sijasta siella oli joki. Siella oli mukavia ihmisia. Ja joku lapsi pyysi multa kynaa. Ma luulin etta se aikoi kirjoittaa mulle jotain, mutta se vaan halus sen ittelleen. Sitten kauhee lapsijoukko keraantyi ymparille ja kaikki pyysi kynaa. Ma olin vahan etta hoh, koska mulla on vaan 2 kynaa ja oli hankalaa saada nekin. Tai siis nyt mulla on vaan yksi kyna. Nyyh.

Ninh Binhissa olin ihan kuollut, koska oon kiivennyt tanaan kolmelle vuorelle (unohdin yhden temppelin missa kavin, siella oli irstaita miehia jotka naytti mulla peukkua ja sen jalkeen jotain kamalia kasimerkkeja) ja menin syomaan yhen satunnaisen ranskismiehen kanssa vastapaata johonkin paikkaan jossa oli likaiset lasit, mutta ihan hyvaa ruokaa. Vatsatauti odottaa. Sen jalkeen sain hirvittavan paansarkykohtauksen ja makasin huoneessa pimeassa kymmenen minuuttia. Sitten tulin tanne koneelle. Ja taalla on tosi paljon hyttysia. Ja vitsit. Mulla oli tosi paljon kirjoitettavaa, mutta en kesta olla tassa hyttysten syotavana ja aloin juosta asioissa. Saan viela malarian. Argh.

Mun pitais paattaa mita teen huomenna, mutta en jaksaisi. Ah. Ma vaan menen nukkumaan ja paatan huomenna aamulla. En nyt oikein jaksa. Tein tanaan ihan liikaa. Ihan liikaa. Ja ma tartten hatun.