Se oli hyva niin

Hihii, tosi muikeeta! Hypermuikeeta! Muikkelispuikkelismuikeeta! Eilen illalla ma ihan oikeesti nukahdin. Siis ihan oikeesti. Katoin vaan illalla kaupungilta tultuani pari jaksoa True Bloodia telkkarista ja ne oli jannia ja sitten tuli jotain elokuvaa mita yritin katsoa mutta nukahdin ja herasin parin tunnin paasta sammuttamaan telkkarin ja sitten vaan tuhisin niin tyytyvaisena etta. Vitsit on ihanaa kun oikeesti vaan nukahtaa sen sijaan etta yrittaa monta tuntia saada unta ja sitten kun viimein aamulla nukahtaa pitaisi jo herata ja puolet paivasta menee hukkaan. Ma herasin itsestaan jo puoli neljalta aamulla, melkein pirteana. Kollotin viela tunnin sangyssa silleen namitellen viela nukkumistani ja sitten nousin ylos ja puin ja soin ja hyppelehdin alakertaan.

Parin minuutin paasta tuli paatti-aija ja lahdin sen matkaan, hipitihopiti. On niin jannaa kuinka eloisaa ja samaan aikaan uneliasta taalla on jo ennen kuutta aamulla. Saa oli pilvinen, mutta lammin. Paatti-aija oli ihan hauska, vaikka ei osannut englantia. Se sanoi vaan aina etta "hello" kiinnittaakseen mun huomioni ja sitten se osoitti jotain ja sanoi mika se oli, englanniksi jos osasi ja jos ei niin vietnamiksi. "Hello pig." Kaytiin parilla kelluvalla torilla ja ne oli aika jannia, ostin vaan kahvia ittelleni ja limukan paatti-aijalle, koska ma en syo lihaa enka siksi herkutellut perinteisella keitolla. Ma innostuin myos ottamaan kuvia, koska nain koko ajan kaikkea vahan siistimpaa, mutta en oikein ehtinyt paasta vauhtiin ennen kuin kameran akku loppui. Hohla. Tanne asti se kesti. Aika pitkaan. Mutta totta kai se kuoli justiin kun olisi ollut oikeesti kuvausintoa.

Torien lisaksi kaytiin muutamalla saarella. Ensimmaisella oli hedelmapuita ja joku pieni tehdas, jossa ne teki vissiin riisikakkuja, tai ei kakkuja, semmosia tortillan tapaisia leipasia. En oikein tajunnu kun ei ollut yhteista kielta. Lisaksi siella saarella oli tosi isoja sikoja. Ihan valtavia.

Toisella saarella oli riisipeltoja ja kaikkea ja sain kavella siella vahan alle puolisen tuntia ittekseni. Siella oli lapsia jotka tanssi riemusta (ei oo mitaan mahtavampaa kuin riemutanssit) ja sanoi hellou ja hyppi ja pomppi ja tarjos mulle hedelmia. Sitten siella oli semmonen hauska silta, joka oli vaan yksittaisia kapeita lautoja riisipellosta torrottavien kapeiden lautojen varassa, ja olin vahan ihmeissani kun se kesti mun painoni.

Kolmannella saarella kaytiin syomassa lounasta. Soin omani aika nopeasti koska en jaksanut syoda paljoa, ja sitten join kahvia ja tulin tosi levottomaksi ja olin vahan silleen etta njiaaaah, lahdetaan jo, jooko jooko jooko. Ei me lahdetty, mutta paatti-aija antoi mulle kaarmeen jolla sain leikkia. Ma pelkaan kaarmeita tosi paljon. Joten kaarmeen kanssa leikkiminen oli aika jannaa. Mun kasi tarisi ihan hulluna vaikka yritin pitaa sita paikoillani. Ma tunsin kuinka sen kaarmeen sydan tykytti ja aattelin, etta meita varmaan pelottaa molempia yhta paljon. Lopuksi mua ei enaa paljoakaan pelottanut ja aattelin etta hitsit, ma en tata menoa kohta pelkaa enaa yhtaan mitaan. Sen jalkeen kun laitoin kaarmeen pois mut kutsuttiin pelaamaan korttipelia, ja pelasin, koska olin niin levoton etta halusin tehda ihan mita vaan. Yks aija taustalla veti jotain nenuunsa. Hui. En ymmartanyt korttipelista yhtaan mitaan ja voitin nelja kierrosta perakkain. Sitten aloin ehka tajuta jotain ja havisin. Se oli tosi tylsa peli mutta kaikki hihkui ihan innoissaan. Kukaan ei puhunut englantia ja ma en tajunnut mistaan mitaan. Siella saarella kavi jotain muitakin ulkomaalaisia ja niille tehtiin omituisia hierontoja, joista lahti "flap flap flap" -aani.

Sitten kun lahdettiin kolmannelta saarelta alkoi sataa aika kovaa ja kastuin. Se ei haitannut, koska hotellilla paasin lampimaan suihkuun. Nami nami nami. Mun hotellihuone on aika hassu. Siella on kylpyhuoneessa yksi laatta, jossa on kuva naisesta rannalla pikkuhousuissa ja marassa valkoisessa topissa. Se ei siis ole mikaan irtokuva, vaan se on osa laatoitusta. Etta kiva. Lisaksi siella selkeasti yliarvioidaan lansimaalaisten pituutta. Pesuallas on melkein hartioiden korkeudella ja ma en nae peilista muuta kuin paalakeni.

Mekongin joet oli kylla ihan upeita. Tykkasin etenkin ankkaparvista. Ne oli tosi typeria ankkoja ja mua nauratti. Harmitti tosi paljon etten voinut ottaa kuvia. Oli niin siistia. Ja ihan erilaista kuin muualla Vietnamissa.

Paatti-aija askarteli mulle kasveista koko ajan kaikkea kummallista viireista leikkikukkiin ja sormuksiin ja ma vahan mietin etta naytankohan 12-vuotiaalta. Viimeksi kun katoin itteani peilista naytin mielestani noin 46-vuotiaalta. Oon kylla aika huono arvioimaan ihmisten ikia. Mutta noin 46.

Oli aika siisti paiva. Se on nyt ohi. On on. Vaikka tapahtuisikin viela jotain niin en jaksaisi prosessoida sita aivoissani, joten ei mitaan tule tapahtumaan. Aion vaan maleksia vahan ja menna aikaisin nukkumaan. Huomenna bussilla takaisin HCMC:yn ja sielta mahdollisimman nopeesti juna Hanoihin ja Hanoista Sapaan. Kylla ma nain nyt onneksi tarpeeksi Mekongia. Jos nakisin lisaa voisin saada yliannostuksen. Seitseman tuntia veneessa oli aika paljon. Ja taa oli just muikee paikka nahda perusjutut. Pohjoisessa olis voinut olla jotain eri tavalla mielenkiintoista, mutta njaah, mulla ei oo aikaa. Sapa kiinnostaa enempi. Jepsista jee.