Hanoissa taas

Nyt on tapahtunut niin paljon kaikenlaista ettei tanne nyt oikein jaksa kirjoittaa ees yhta miljoonasosaa. Mutta junassa aika kului mielettoman nopeasti. Olisin voinut junailla paljon kauemminkin. Parhaimmat palat maisemista meni kylla vahan ohi kun ne tuli siina aamukuuden ja kasin valilla jolloin olin kaikkein sikeimmassa unessa, herailin kylla valilla ihastelemaan, mutta nukahdin aina kun rapytin silmiani. Matkan aikana osastotoverit vaihtui kaksi kertaa, ja viimeisimmat oli oikein mukavia vanhuksia ja ne tarjos mulle ruokaakin. Ikava kylla luulin niitten possunpalasia tofunpalasiksi (oikeesti mika tyyppeja vaivaa, tofusta tehdaan lihan nakoista ja lihasta tofun nakoista, njaahpyyh) ja huomasom erheen vasta kun se oli mun suussa ja tulin sen takia syoneeksi palan possua. Mulle tuli vahan ikava olotila vatsaan ja lisaksi kuulin paassani skriiiik-aania.

Aamulla yritin menna samaan hostelliin missa olin aikaisemmin Hanoissa, mutta se ei ollut auki viela neljalta ja mua ei himottanut istua odottelemassa kahta tuntia ulkosalla, joten menin sellaiseen halpaan hotelliin joka oli auki. Musta tuntuu etta sanky kuhisee loisia ja aina kun vessan vetaa tai kay suihkussa huoneessa haisee vartin ajan viemarilta. Nami nami. Taas ma kirjoitin nami nami vaikkei ollut tarkoitus. Aaaah.

Ma luulin etta nayttaisin junamatkan jalkeen rajahtaneelta ja olisin tosi vasynyt, mutta oikeestaan olin aika hehkee ja pirtea. Hotellinjohtajakin luuli mua 17-vuotiaaksi. 17 tai 46. Nyt kylla oikeesti vahan naytan 17-vuotiaalta pojalta joka kulkee kaikkialle skeittilaudalla. Mikakohan mun naamaa taas vaivaa. Olin kylla oikeesti aika hehkee tanaan kun yksi mies kaveli kadulla vastaan, katsoi muhun pain, kompastui ja tormas seinaan. Se oli melkein yhta upeeta nahda kuin se kun mies oikeesti kompastui banaaninkuoreen. Sita luulee etta tommosia juttuja tapahtuu vaan elokuvissa. Lisaksi joku tyyppi sanoi mulle etta hello angel from paradise ja ma olin vahan etta oooo. Pisteilla. En todellakaan ollut oooo. Vaan oooo. Pisteilla.

Kaytin aikaisen heraamisen hyvakseni ja kavin viimeinkin katsomassa Ho-setaa. Se oli aika kuollut. Henkilopalvonta on muuten tosi pelottavaa eika ees Ho-seta itse olisi halunnut mitaan tallaista. Painvastoin. Mutta ihmiset on vahan typeria. Sen kun palvovat. Lisaksi en ihan tajunnut mita tekemista lahistolla olevan Ho-seta -museon esineistoon kuuluvilla jattilaisananaksilla oli minkaan kanssa. Se museo oli tosi kommunistinen pelottavalla tavalla. Ja siella oli jattilaisananaksia. Ja muutenkin kaikkea absurdia taidetta.

Kun tulin sielta hardellista missa oli mauseloumi ja museo ja Hon vanha asunto ja muuta vastaavaa, joku outo moottoripyorakuski jolla oli ihan liian pitkat kynnet alkoi selitella mulle kauheesti ja sanoi etta don't worry be happy kun ma olin menossa pois pain, ja ma olin silleen etta en ma huolehdi, mutta ei mua nyt vaan kiinnosta mitkaan kierrokset. Sitten kun se kuuli etta oon Suomesta se kuuntelutti mulla jotain puheluita joita se oli aanittanyt, se oli puhunut jonkun suomalaisen kanssa viime viikolla. Sitten se oli tavannut toisen suomalaisen ja laittanut sen soittamaan sille ensimmaiselle ja se oli aanittanyt senkin puhelun. Tosi kivaa. Sitten ma sain kuunnella kun ne oli silleen ettaa oo-hohoo, mennaanks juhliin vappua jee. Okei joo. Ma olin vaan iloinen etten ollut tavannut kumpaakaan niista. En muuten tajua sita aksenttia milla tosi monet suomalaiset puhuu englantia. Ne puhuu silleen etta puolet sanoista kuulostaa narisevan kysyvilta.

Ma loysin tanaan viimeinkin kavellen rautatieasemalle ja olin tosi tyytyvainen itseeni. Sen jalkeen olin niin pollee etta kysyin kaikilta jotka tuli vastaan kartan kanssa etta voinko ma auttaa niita. Sitten ma neuvoin niita vaikken tiennyt yhtaan neuvoinko oikein, mutta mita siita, ma ilahduin ja ne ilahtui, ainakin hetkeksi kunnes eksyivat huonojen ohjeiden takia. Ostin huomisillaksi junalipun Sapaan. Tajusin vasta myohemmin etta idiootti, olisin voinut ostaa sen taksi illaksi. En vaan tajunnut etta kello oli vasta yksi iltapaivalla siina vaiheessa. Paiva tuntuu aika pitkalta kun heraa aamulla puoli neljalta. Nyt mun pitaa keksia mita ihmetta teen Hanoissa koko huomisen paivan. Tanaan illalla meen viela kattomaan vesinukkenaytosta. Iltapaivaksi mulla ei oo mitaan tekemista. Kayn varmaan syomassa ennen nukkeja niin voin sitten tulla aikaisin nukkumaan. Kirppujen keskelle viemarin tuoksuun. Ihanaa. Huomenna ma varmaan sitten vaan luen aika paljon. Luen talla hetkella Zenia ja moottoripyoran huollon tarkeytta. Tai mika liekaan suomeksi. Kuvittelin lukevani sen kokonaan junassa, mutta en paassyt edes puoleenvaliin. Se matka meni niin nopeasti. Oikeesti.