Tanaan kavin kahdessa museossa, joista toisessa oli aika paljon pariskuntia ottamassa haakuvia, ja toisessa palvottiin Ho-setaa. Jouduin odottamaan lounasajan etta paasen sisaan Ho-sedan museoon, joten kiertelin vahan ympariinsa sillan toisella puolella ja oli tosi alloa. Semmonen koyhyys missa on vaatimattomat olosuhteet mutta paikat on ihan siisteja on jees, mutta nyt ma kuljin semmosilla alueilla missa oli lahinna vaan teollisuus-slummeja. Siella oli roskaa ja likaa ja kaikkea alloa ja teollista ympariinsa ja mua aklotti tosi paljon ja vahan jopa pelotti, koska semmosesta vaan tulee tosi uhkaava ilmapiiri, mutta kaikki vietnamilaiset oli siella ihan normaalisti. Ilmeisesti niita vaan ei hairitse roskakasat ja likaisuus.
Kun kavelin museoilta takaisin kohti toria, nain kadulla miehen jonka kasvot oli jotenkin sulaneet ja valuneet, niin etta ne roikkui silla tavalla kuin joissain typerissa kauhunaamareissa. Ma vahan kauhistuin ja melkein aloin kiljua ja ryntasin vaan mahdollisimman akkia siita ohitse kun se katsoi suoraan mua pain ja kerjasi ja tuli aika tosi paha mieli taas.
Torilta ostin kilon kahvia. Puoli kiloa naadan paskantamaa kahvia (tervetuloa kaikki mun luo kahville ja pullalle, ette halua tietaa mita pullissa on) ja puoli kiloa Buon Ma Thuotin kahvia. Jota en sitten ostanut silloin sielta Buon Ma Thuotista vaikka oli tarkoitus, koska aattelin etten jaksa raahata kahvia rinkassani montaa viikkoa. Enka olis jaksanutkaan.
Ma ostin aamulla junalipun Hanoihin. Se maksoi melkein yhta paljon kuin lentolippu ja kestaa 33 tuntia, eli meen junalla ihan vaan junan takia. Koska tolla reitilla on kuulemma tosi upeet maisemat ja en oo ikina ollut junassa noin montaa tuntia. Ma tykkaan junista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti